Mistä täältä saa kahvia?

Tänään oli periaatteessa vapaapäivä, mutta päätettiin lähteä muun porukan kanssa retkelle hutongeihin, mutta passata silkkimarkkinat. Markkinat ei todellakaan ole mun juttu. Eikä siellä kuulemma silkkiä myydä, vaan kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Lähdettiin aamutuimaan metrolla kotiasemalta eli Dongsi Shitiaolta hutongeille. "Hutongit ovat kapeita katuja ja kujia, jotka ovat ominaisimpia Pekingissä. Kujia reunustavat pihatalot, joissa rakennukset on ryhmitelty sisäpihan ympärille" sanoo Wilipedia. Ja sehän tietää, jos kuka. Wikipediaan voi aina luottaa. Päästiin polkupyöräriksan kyytiin ajelemaan pitkin kapeita kujia. Tai sehän oli feikkiä, koska kuski ei polkaissut kertaakaan vaan riksoissakin oli sähkömoottori. Ehkä on mentävä taas Delhiin, jos haluaa autenttisen kokemuksen. Tällä kertaa Petrikin pysyi kyydissä koko matkan. Parempi kuski. Pääsimme tutustumaan yhden mummon asuntoon ja voi kun se oli söpö. Sekä mummo että asunto (yläpuolella kuva sisäpihasta). Kysyin oppaalta josko näitä olisi jo Airbnb:llä vuokrattavana. Menisin heti. Tämäkin hutong alue on nykyään suojelukohde ja monia asuntoja rempattiin, mutta kun iso raha puhuu ja pilvenpiirtäjät tarvii lisää tilaa, niin kuinkahan mahtaa käydä... Ei välttämättä hyvin.

Hutongit oli täynnä elämää. Oli kalan myyjiä, suutari, räätäli, viinakauppa, mopokorjaamo. Enempi turisteille suunnatulla kadulla oli "antiikkiliikkeitä", joissa oli antiiikkia tasan saman verran kuin silkkimarkkinoilla silkkiä. Oli myös hienoja koruliikkeitä, taulukauppoja, sitä silkkiä ym. Katja ainakin arvaa paljonko ostettiin. 

Hutongien jälkeen erottiin muusta porukasta ja lähdettiin Raijan, Timon ja Pian kanssa metrolla Pekingin kuuluisammalle ostoskadulle Wangfujingille. Siellä oli tavarataloa vieri vieressä, oli Rolexit ja H&M. Käytiin tasan siinä mikä oli metroaseman päällä. Kävelykatuosuudella oli pari pientä baaria terassipöytineen, vaikka täällä ei ole kyllä minkäänlaista terassikulttuuria. Johtuisiko siitä "merisumusta", joka tänäänkin peitti auringon. Hengitys kulkee helpommin sisällä.

Kävelykadulta löytyi myös KFC!!! Muutaman päivän kiinalaista kiskottuamme maistui jenkki-kana ihan hyvältä. Nolla kaloria. Wangfujingin sivukadulla oli todellinen ruokakatu, jossa myytiin mm. skorpioneja vartaassa. Ja ne ELI VIELÄ ja kiemurtelivat tuskasta grillausta odotellessa. Ei vaan pystyny... Oli myös pieniä nyljettyjä lintuja päineen kaikkineen. Ruuan jälkeen tulikin sitten pahin rasti, kun piti saada kahvia. Pekingissä ei ole minkäänlaista kahvilakulttuuria. Muutama leivoskauppa löydettiin, mutta niissä ei ollut pöytiä. Kos taas oli pöytiä, ei ollut kahvia. Paitsi yksi täyteenahdettu Starbucks löydettiin. Oli pöytiä, kahvia mutta ei vapaita tuoleja. Melkein jo epätoivo iski. Tunnin pyörimisen jälkeen löytyi vihdoin kahvila. Pieni cappucino maksoi enemmän kuin mojito. Työvoitto ja ilmeet sen mukaiset.

Metrolla mentiin ihan sukkana takaisin hotellille ja vaihdettiinkin yhden kerran. Vaikeinta oli lipun osto, kun ei millään tahtonut myyjä ymmärtää mihin ollaan menossa. Täällä on siis turha näyttää kartasta mitään. Siis edes metrokartasta vaikka ollaan metrossa. No, yhden englantia puhuvan paikallisen avulla saatiin liput ostettua ja päästiin matkaan. Pienen levon jälkeen käveltiin Sanlitunin baarialueelle, johon oli hotellilta reilu kilometri. Todistettiin oppaan kertomus vääräksi eli Pekingissä ON baarikulttuuria (Sanlitunissa baareja oli vierivieressä) ja hotellin lähellä ON elämää. Otettiin yhdet sporttibaarin terassilla ja nautittiin viimeisestä illasta Pekigissä.

Lopuksi mentiin syömään taas samaan paikalliseen ravintolaan, mihin aiemminkin. Otettiin viiteen pekkaan viisi aivan järkyttävän hyvää ruokaa mm. frieerattua possua ananaksella, maksaa, katkarapuja ja kanaa & herkkusieniä. Vaikka kaikkemme yritettiin, pakko oli jättää. Jätettiin myös kunnon tipit. Lasku oli tippeineen 60 yuania per naama eli alle 10€ ja siinä oli iso olut. Loustovalinta! Oltiin käyty jo yhdessä toisessakin ravintolassa sisällä asti, mutta kun ruokalistalla oli ankan kynsiä ja AORTTAA, niin oli jo liian eksoottista. Munuaiset ja sydän olisi vielä mennyt.

Koska en Ninan hyvistä neuvoista huolimatta ole saanut puhelimen askelmittaria toimimaan, niin tiedoksi että Raijan puhelimen mittarissa oli 20000 askelta ja 14 kilometriä. Huomisaamuna herätys on klo 5 ja lähtö hotellilta kohti Xiania klo 6.15. Hyvää yötä!