Terrakotta-armeija ja pientä draamaa

Lauantain ohjelma alkoi armeijameiningillä eli lähdettiin katsomaan terrakottasotilaita. Muutaman olin jo nähnyt Vapriikin näyttelyssä eli on sitä korkeakulttuuria Mansessakin. Terrakottasotilaat löydettin sattumalta, kun maamiesten kuokat kolahti johonkin kovaan, joka paljastui sotilaan pääksi. Siis vuonna 1974. Terrakottasotilaita on löydetty tähän mennessä 8000, uusia kaivetaan esiin koko ajan. Jokainen sotilas on erinäköinen. Rakentajia ollut aikanaan 700 000.

Ensimmäisessä hallissa oli jo muutama tuhat sotilasta rivissä. Ihmeellistä ajatella, että oikeasti joku on rakennuttanut tuollaisen armeijan suojaamaan häntä tuonpuoleisessa. Alueella on myös pari muuta hallia, joissa kaivaukset vielä jatkuivat, museo, kahvila ja tietenkin myytiin sotilaita. Ehkä ei aitoja kuitenkaan. 20 yuan maksoin minisotilas, myyjä pyysi 35. Petri halusi välttämättä ostaa myös soitilaista kertovan kirjan (yllätys). Vastustin viimeiseen asti, mutta viisas antaa periksi. Nyt se kirja tulee matkalaukussa Suomeen asti kirjahyllyyn pölyttymään.

Päästettiin maistelemaan myös teetä. Järkytyksekseni kuulin, että olen tehnyt teen aivan väärin kaikki nämä vuodet! Vettä ei saa lisätä kiehuvan kuumana vaan sen pitää ensin vähän antaa haalentua (virhe 1) eikä teetä pidä hauduttaa kuin muutamia sekunteja (virhe 2). Suomen teepakettien ohjeet on siis aivan peestä. Vai pitääkö kysyä ensin vielä varmistus teenjuojien maista Englannista tai Japanista? Vihreää teetä pitää juoda helteellä ja mustaa pakkasella. Näin sanottiin.

Tänään saatiin matkaan vähän dramatiikkaa! Ei, tällä kertaa ei ihme kyllä hajonnut bussi kuten meillä yleensä. Nyt meillä oli täällä Xianissa parhaat päivänsä nähnyt bussi, maailmankaikkeuden surkein kuski ja paikallisoppaana outo sipsuttaja. Kuskilla ja kiinalaisella oppaalla oli jo eilen keskenään jotain kähinää ja tänään repesi kunnon riita. Kuski huusi ja opas kimitti vastaan ja äänivalli murtui. Ja meni myös meidän opas-Taistolla hermot. Sanoi soittavansa Pekingiin ja vaihtavansa sekä kuskin että paikallisoppaan. Hyvä Taisto! Kyllä oli jäätävä hiljaisuus loppumatkan Siinä meni niitten tipit.

Illalla olikin vaihtunut sekä bussi että kuski. Paikallisopas oli sentään saanut pestilleen jatkoa. Vuorossa oli teatteria eli Tang dynastian ajalta tanssia, laulua ja soittoa. Älkää kysykö koska oli Tang dynastian aika. Tämä blogi kun ei varsinaisesti ole mikään historiapläjäys. Katsokaa Wikipediasta. Kauan siitä on kuitenkin. Mutta upea esitys oli! Suorastaan hypnoottinen. Menkää, jos näille kulmille tulette.

Nyt pitää mennä taas pakkaamaan. Aamulla lennetään kohti Guilinia ja sieltä yhdeksi yöksi Longjin riisiterasseille. Lämmintä luvassa 32 "feels like 37" ja kiivettävänä 900 porrasta hotellille. Mukaan pelkkä reppu ja siinä yhden yön pakolliset tavarat. Mun tapauksessa suojakerroin 50, rajauskynä, hammasharja ja jo edesmenneen Suosikki-lehden tilaajalahjana saatu suoristusrauta. Mitäpä sitä muuta. No, passin ja Petrin taidan kyllä ottaa.