Muuria ja oopperaa

Herätys klo 6, Suomen aikaa klo 1 ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvin saatiin sisäinen kello kääntyyn. Aamupalalla kokki oli vielä vaiheessa (Suomen ajassa?), joten munakas jäi haaveeksi. 7.30 bussiin. Aamun bussimatkalla kuultiin mm. Kiinan yhden lapsen politiikasta. Enemmänkin saa tehdä, jos vaan löytyy kasssasta katetta. Tai jos kuuluu vähemmistökansallisuuksiin, joita on n. 250 miljoonaa, ei rajoitus lapsirajoitus koske ollenkaan. En silti kadu, että olen sitä noudattanut. Nuppu ❤️

Muurilla oltiin jo yhdeksän aikaan ennen suurinta ryysistä. Muurille mentiin laiskana kaapelivaunulla, kävellenkin olisi päässyt, mutta kun hintaan kuulu. Päivä oli harmiksemme pilvinen eli valokuvia kun katsoo, niin niistä lähinnä muistaa olleensa siellä. Sorry. Mutta me onneksi muistetaan, että muuria on kävelty. Ja pitkät matkat. Valittiin heti se suunta, mitä opas kehui rankemmaksi. Tietenkin. Välillä rappuja, jotka ulottui puoleen reiteen, väillä Aamulehden sunnuntainumeron korkuisia, välillä ylä- ja välillä alamäkeä. Hiki tuli, vaikka aurinko ei paistanutkaan.

Historiapläjäys: Kiinan muurin ensimmäiset osat on rakennettu 600-luvulla eaa. Joku sen aloitti ja ainakin Jang, Tang, Song ja Ming dynastiat jatkoi. Ehkä myös Ping ja Pong. Muurilla on vartiotorneja 50-100 metrin välein ja leveys on "kuusi miehen mittaa", johon mahtuu vierekkäin viisi hevosta. Ei nähty hevosia kylläkään, mutta kiinalaisia selfietikkuja sitäkin enemmän. Pari tuntia kului muurilla patikoidessa.

Muurilta laskeutumisen jälkeen mentiin porukalla syömään. Reissun hintaan kuuluu joko lounas tai päivällinen, joskus molemmat. Istuttiin kaikki 11 yhteen isoon pyöreään pöytään ja ei kun pöydän tarjoilutaso pyörimään. Nyt taisi olla ensin kymmentä sorttia, mutta jostain ihmeestä ilmestyi pöytään vielä papuja. Ja olutta tietty ruokajuomaksi. Koko reissun juomapaketti maksaa 25€ otti sitten vettä tai olutta, joten ei kai kukaan nyt vettä ota. Tai yksi kyllä otti. Poikkeus vahvistaa säännön. Olut on ollut joka paikassa eri merkkistä ja kaikki ihan hyvääkin, vaikka en mikään mallasjuoman ylin ystävä olekaan. Ruuan jälkeen käytiin cloisonne-tehtaassa. Taitavaa käsityötä. Ei siitä sen enempää.

Illalla lähdettiin vielä Pekingin oopperaan, joka on kyllä näin länsimaalaisen näkökulmasta hiukan erikoinen taiteenlaji. Matkaa oli hotellilta reilu 10 km ja aikaa kului pikkubussilla täysi tunti. Täällä on infernaaliset ruuhkat. Ei ole yhtään väliä palaako punainen vai vihreä, koska risteysalue on niin täynnä autoja, ettei yhtään lisää mahdu. Liikenne vaan seisoo. Polkupyöriä on yllättävän vähän, mutta sähköpyöriä kyllä. Suihkivat äänettömästi (ja vaarallisesti) ihmisten ja autojen seassa. Pekingissä rekisteröidään 1500 uutta ajoneuvoa päivässä. Tää tukehtuu kohta kaasuihinsa koko kaupunki.

Pekingin ooppera oli... kokemus. Värikkästi pukeutuneita näyttelijöitä naamiomaskit kasvoilla, ei lavasteita, vähän tanssia, vähän akrobatiaa ja jumalattoman KIMEÄÄ ja kovaa laulua! Muutama silti pystyi yleisössä nukkumaan, ihmettelen. Jos mulla on silmälasit säröillä, niin se johtuu siitä että äänivalli murtui. Näyttämön sivussa näkyi valotaululla reaaliaikaisesti tekstitys kiinaksi ja englanniksi. Oli melkein sama kumman kielen valitsi, koska kummastakaan ei ymmärtänyt juuri mitään. Kyllä tällä "äitin tönkköenglannillakin" olisi paremmin riimit kääntyny, mutta kyllähän siitä mukavat naurut sai. Once in a lifetime.