Äsken Kiinassa, nyt Suomessa, kohta häissä

Jostain syystä uni ei tullut silmään viimeisenä reissuyönä ja nukuin tunnin verran. Ehkä tappelu hotellin wifin kanssa nosti adrenaliinit niin pintaan, että nukkumatti pelästyi. Ei siis tuottanut mitään ongelmaa nousta klo 5. Lentokentällä oltiin jo ennen seitsemää. Taas aiheutettiin hämminkiä "yhden laukun politiikalla", kun lähtöselvityksessä tingattiin koko ajan toista laukkua. Pyydettiin ihan paikallisopaskin paikalle, joka oli yhtä hämmästynyt. Mitähän ne sanoo sitten, kun lähdetään pelkillä repuilla? Se olisi haaveena. Ihmeellinen kenttä muuten Shanghaissa, kun oli parfyymiä, meikkiä, leluja ja viinaa, mutta vesipulloa ei meinannut löytyä mistään.

Lento kesti 10 tuntia ja meni ihan kivuttomasti. Etenkin siihen nähden, että nytkään ei nukuttanut. Petri onneksi veti hyvät päikkärit ja voitti näin autokuskin paikan. Osalle lentoemännistä suosittelen tosin alanvaihtoa. Kaikille ei tuntunut olevan selvää, että he ovat ASIAKASPALVELUammatissa ja että keskinäiset erimielisyydet kannattaa selvitellä muualla kuin koneessa. Tuli kulttuuriakin eli sivistin itseäni Kaurismäen leffalla Laitakaupungin valot.

Loppumatkasta tein vielä täydellisen juhlameikin, koska suunnataan nyt suoraan kummityttöni Sannin häihin Keravalle. Siis niin täydellisen kuin rajauskynällä, ripsarilla ja puuterilla pystyy. Juhlavaatteet odottaa autossa ja poiketaan jonnekin tien varteen vaihtamaan ne. Pyydän jo etukäteen anteeksi morsiusparilta ja juhlavierailta, jos ei olla ihan 100% juhlakunnossa - fyysisesti eikä psyykkisesti. Ei kuitenkaan mietittykään, että jätettäisiin väliin.

Nyt siis Suomessa, mutta kotona vasta illalla myöhempään. Nuppu on varmaan siivonnut kodin ja ostanut jääkaapin täyteen ruokaa. Varmaan!

Propagandaa kerrostalon kellarissa

Perjantai oli viimeinen kokonainen lomapäivä ja myös vapaapäivä! Kyllä me sekin ohjelmoitiin Timon, Raijan ja Pian kanssa, että ei nyt ihan lorvailuksi mennyt. Klo 9 treffit aulassa ja metroon. Nyt jo ihan ammattilaisina lippuautomaatille ja porteista läpi sujuvammin kuin itse kiinalaiset. Täällä metrokortit on ihania! Me saatiin kaikki erilaiset. Harmi kun ne pitää työntää sinne myllyyn, että pääsee ulos. Muuten olisivat hyvää kirjanmerkkiainesta.

Metrolla mentiin tois puol jokkee eli Pudongille. Sinne mihin korkeimmat pilvenpiirtäjät on rakennettu. Ja jos ei eilen aammusta ollut ihmisiä liikkeellä, niin tänään OLI. Koko Shanghai oli siellä Pudongilla. Ei tullut mieleenkään jonottaa mihinkään näköalatasanteelle. Taisteltiin tiemme ulos metrosta ja tien yläpuolelle rakennetulle pyöreälle kävelysillalle. Voi sitä kiinalaisten ja selfietikkujen määrää.

Käytiin kävelemässä rantabulevardilla ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Me tilattiin just tällainen sää. Rannalla oli välillä aivan karmea haju ja me luultiin, että se tuli rantamudasta. Selvisi kuitenkin, että se tuli grillilokojuista, joissa grillattiin jotain juuston näköistä. Kuka sellaista voi syödä? Olen kuullut että durian niminen hedelmä haisee niin pahalta, että esim. Singaporessa sitä ei saa viedä metroon, mutta näyttääkö se juustolta? Voiko sitä grillata??

Käytiin vielä 10-kerroksisessa ostoskeskuksessa lähinnä ihmettelemässä. Petri osti pari t-paitaa E-liikkeen alennusmyynnistä. Tosi eksoottista. Syötiin todella paikallisesti Burger Kingissä. Sitä varten voi tulla Kiinasn asti. On kokeiltu. Kun kerran Nupulle tuli luvattua, niin etsittiin Propaganda Poster Art Centre eli propagandajulistemuseo ja kauppa samassa yhteydessä. Museo oli hieman erikoisessa paikassa eli kerrostalojen keskellä, yhden talon kellarissa! Porttivahti arvasi kysyvästä ilmeestä mitä etsitään ja iski käyntikortit käteen. Kyllä se sieltä löytyi. Kolme huonetta täynnä julisteita ja pieni kauppa. Ei yhtään kiinalaista asiakasta. Ei voi kertoa ostettiinko mitään, kun jos Nuppu erehtyy tänne blogiin.

Illalla käytiin jäähyväisillallisella kaikki 11 ja Taisto. Kiinalaista mättöä kiskottiin pyörivästä pöydästä, tarjolla oli mm. ankan kieltä. Mun silmääni siinä oli jänteitä ja pieni nuppineulanpään kokoinen liha. En syönyt. Muuten OK. Vähän oli jo haikea tunnelma...

Illan päätti akrobattiesitys, jolta en odottanut oikein mitään mutta se yllätti. Positiivisesti. Lopussa oli surmanajajia metallihäkissä = pallossa. Siinä vaiheessa, kun oli 5 miestä moottoripyörineen sisällä päristelemässä, ajattelin että tässä ei hyvin käy. Kun sinne änkesi kerralla vielä kolme miestä LISÄÄ, niin sydän melkein pysähtyi. Mutta niin ne vaan siellä suhasivat, vaikka pallo oli halkaisijaltaan arviolta 6 metriä. Petrin arvio eli melko luotettava.Nyt pitäisi mennä pakkaamaan, herätys klo 5.00. Tappelin ensin lähtöselvityksen kanssa, kun hotellin wifi on ihan PASKA! Marssin conciergen (vai mikä heppu se on) koneelle, mutta eipä se yhtään sen nopeampi ollut. Sanoin kylmän viileästi "Thank you. I will write a letter to your manager". Poika oli ihan onnessaan! Toivoo varmaan itsekin parempaa nettiyhteyttä.

Sadetta saatiin Shanghaissa

Torstai aamu valkeni sateisena. Ensimmäinen sadepäivä koko reissulla. Oli se hyvä että saatiin sadetta, ukun muuten olisi raahattu sateenvarjot ihan turhaan. Lämmintä riitti silti t-paita kelin verran. Ja farkkuja en periaatteessa laita jalkaani, kun subtrooppisella vyöhykkeellä ollaan. Aamupalalla munakkaan paistaja vielä nukkui, mutta koneesta sai kohtalaista cappucinoa. Kyllä sillä päivä käyntiin saatiin.

Aamun ensimmäinen kohde oli Yu Yuanin puutarha keskellä kiinalaiskorttelia. Kiinalaiskorttelia on enää muutama kadunväli, vaikka Kiinassa ollaan. Erikoista. Vanha, mutta periaatteessa feikkirakennelma vesiaiheineen, tekovuorineen ja upeine rakennuksineen. Vanhoja ystäviämme karppejakin uiskenteli lammikoissa ja hyvin näytti uruoka maistuneen. Olimme suomalaisina tietenkin ajoissa eli ensimmäinen turistiryhmä porttien takana klo 8.30.

Oppaamme Taisto oli ihan fiiliksissä, kun pääsimme ihan typötyhjään puutarhaan. Meitä oli peloteltu kansallispäivän aiheuttamalla ryysiksellä, mutta ihmisiä ei ollut juuri missään. Tai se nyt on ehkä liiottelua, ettei ketään olisi, mutta hyvin sekaan mahtui.

Yu Yanin jälkeen mentiin katsastaan Xintiandi. Vanhoihin rakennuksiin oli tehty putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Täältä löytyi jo terassikulttuuriakin, mutta tihkusade ei innostanut paljon olutta nappaileen. Ehkä vähän liian fiiniksi viilattua mun makuuni. Hinnatkin Suomen tasoa.

Lounaalla käytiin koko ruhmä ravintolassa, jossa chiliä oli kaadettu ruokiin reilummalla kädellä. Riisi katosi hetkessä, kun kaikki yritti löytää edes yhden ruuan missä ei olisi chiliä. Alahuuleen sai ilmaiset täytteet. Ei tarvi kauneiskirurgiaa enää. Ja käytiinhän me silkkimyymälässä katsomassa silkin valmistusta ja shoppailemassa. Tai me siis ei ostettu mitään, mutta moni osti peittoja ja tyynyjä. Halpoja ja hyviä kuulemma. Täällä sellaisia voi vielä olla.

Päiväunien jälkeen testattiin Shanghain metro. Sadekin oli tauonnut ja aurinko änkesi esiin. Onnistuttiin ostaan liput automaatista: ensin valittiin oikea linja (2), sitten pysäkki mihin mennään ja montako lippua (5). Kone ilmoitti summan ja setelit sisään. Voi kun oli helppoa. Matkalla hintaa vähän alle 50 senttiä.

Mentiin pääostoskadun päähän eli Nanjing roadille. Ja siellähän se kaikki väki oli! Todellakin KAIKKI. Melkein ahdisti, joten mentiin kahville & jätskille lievittään ahdistusta. Kyllä vähän helpotti.

Laskeskeltiin kartalta, että hotellille on n. 4 kilometriä, joten päätettiin kävellä takaisin hotellille. Osa Nanjing-kadusta on kävelykatua ja kun se loppui, niin väki pikkuhiljaa väheni - onneksi. Patikoitiin sitten tasaisen tappavaa tahtia pää ihmetyksestä pyörällääm, Liikkeitä oli Chanelista Cartieriin ja Burberrystä H&M:ään. Yhdessä vaatekaupassa käytiin, mitään ei tarttunut mukaan.

Illalla lähdettiin viiden porukalla parin korttelin päähän syömään Macau-ravintolaan. Matkalla näki vähän naapurustoakin. Säkällä valittiin loistopaikka. Tilattiin sen seitsemää sorttia, ihan kirjaimellisesti. Seitsemän ruokalajia maksoi 380 yuan eli kympin verran. Raijan mittarin mukaan olisimme kävelleet tänään 18 kilometriä. Tämä on melkein kuin ASLAK-kuntoutuksessa olisi. Huolletaan pää ja ruumis.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Shanghaissa. Lauantaina aamuna lähtö onkin sitten jo kuudelta. Ei oikein usko, että reissu on näin lähellä loppua... Mutta otetaan kaikki irti viimeiseen saakka!