Sadetta saatiin Shanghaissa

Torstai aamu valkeni sateisena. Ensimmäinen sadepäivä koko reissulla. Oli se hyvä että saatiin sadetta, ukun muuten olisi raahattu sateenvarjot ihan turhaan. Lämmintä riitti silti t-paita kelin verran. Ja farkkuja en periaatteessa laita jalkaani, kun subtrooppisella vyöhykkeellä ollaan. Aamupalalla munakkaan paistaja vielä nukkui, mutta koneesta sai kohtalaista cappucinoa. Kyllä sillä päivä käyntiin saatiin.

Aamun ensimmäinen kohde oli Yu Yuanin puutarha keskellä kiinalaiskorttelia. Kiinalaiskorttelia on enää muutama kadunväli, vaikka Kiinassa ollaan. Erikoista. Vanha, mutta periaatteessa feikkirakennelma vesiaiheineen, tekovuorineen ja upeine rakennuksineen. Vanhoja ystäviämme karppejakin uiskenteli lammikoissa ja hyvin näytti uruoka maistuneen. Olimme suomalaisina tietenkin ajoissa eli ensimmäinen turistiryhmä porttien takana klo 8.30.

Oppaamme Taisto oli ihan fiiliksissä, kun pääsimme ihan typötyhjään puutarhaan. Meitä oli peloteltu kansallispäivän aiheuttamalla ryysiksellä, mutta ihmisiä ei ollut juuri missään. Tai se nyt on ehkä liiottelua, ettei ketään olisi, mutta hyvin sekaan mahtui.

Yu Yanin jälkeen mentiin katsastaan Xintiandi. Vanhoihin rakennuksiin oli tehty putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita. Täältä löytyi jo terassikulttuuriakin, mutta tihkusade ei innostanut paljon olutta nappaileen. Ehkä vähän liian fiiniksi viilattua mun makuuni. Hinnatkin Suomen tasoa.

Lounaalla käytiin koko ruhmä ravintolassa, jossa chiliä oli kaadettu ruokiin reilummalla kädellä. Riisi katosi hetkessä, kun kaikki yritti löytää edes yhden ruuan missä ei olisi chiliä. Alahuuleen sai ilmaiset täytteet. Ei tarvi kauneiskirurgiaa enää. Ja käytiinhän me silkkimyymälässä katsomassa silkin valmistusta ja shoppailemassa. Tai me siis ei ostettu mitään, mutta moni osti peittoja ja tyynyjä. Halpoja ja hyviä kuulemma. Täällä sellaisia voi vielä olla.

Päiväunien jälkeen testattiin Shanghain metro. Sadekin oli tauonnut ja aurinko änkesi esiin. Onnistuttiin ostaan liput automaatista: ensin valittiin oikea linja (2), sitten pysäkki mihin mennään ja montako lippua (5). Kone ilmoitti summan ja setelit sisään. Voi kun oli helppoa. Matkalla hintaa vähän alle 50 senttiä.

Mentiin pääostoskadun päähän eli Nanjing roadille. Ja siellähän se kaikki väki oli! Todellakin KAIKKI. Melkein ahdisti, joten mentiin kahville & jätskille lievittään ahdistusta. Kyllä vähän helpotti.

Laskeskeltiin kartalta, että hotellille on n. 4 kilometriä, joten päätettiin kävellä takaisin hotellille. Osa Nanjing-kadusta on kävelykatua ja kun se loppui, niin väki pikkuhiljaa väheni - onneksi. Patikoitiin sitten tasaisen tappavaa tahtia pää ihmetyksestä pyörällääm, Liikkeitä oli Chanelista Cartieriin ja Burberrystä H&M:ään. Yhdessä vaatekaupassa käytiin, mitään ei tarttunut mukaan.

Illalla lähdettiin viiden porukalla parin korttelin päähän syömään Macau-ravintolaan. Matkalla näki vähän naapurustoakin. Säkällä valittiin loistopaikka. Tilattiin sen seitsemää sorttia, ihan kirjaimellisesti. Seitsemän ruokalajia maksoi 380 yuan eli kympin verran. Raijan mittarin mukaan olisimme kävelleet tänään 18 kilometriä. Tämä on melkein kuin ASLAK-kuntoutuksessa olisi. Huolletaan pää ja ruumis.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä Shanghaissa. Lauantaina aamuna lähtö onkin sitten jo kuudelta. Ei oikein usko, että reissu on näin lähellä loppua... Mutta otetaan kaikki irti viimeiseen saakka!