Yö hotellissa riisiterassien keskellä oli unohtumaton kokemus. Ei tullut mieleenkään sulkea verhoja, kun saatiin niin mahtava maisemahuone, vaan nukuttiin vähän niin kuin näyteikkunalla. Ensin vilkkuivat ravintoloiden valot, sitten tuli lähes täydellinen pimeys. Kukoilla oli kello sekaisin ja ne aloittivat kiekumisen ennen kahta. Ja kyllä ne sitten huusikin. Patja oli kova kuin tiiliskivi. Ei paljon nukuttu, mutta silti olo oli aamulla ihmeellisen rentoutunut. Aamupalan jälkeen oli vielä aikaa käydä kävelemässä ja kuvaamassa. Longji - parasta tällä reissulla.
Pari tuntia bussissa vei meidät Guiliniin. Ensin "pakkopullana" helmimyymälä, jossa nähtiin nauruhermoja kutkuttava muotinäytös. Kauniit kiinalaisnaiset keikistelivöt siihen malliin, että oli ehkä tarkoitus herättää miehet ja etenkin miesten ostohimot. Ei tehonnut onneksi Petriin. Moni kyllä osti korviksia ja kaulakoruja, eikä hinta ollut ollenkaan paha. Mutta kun ei käytä, niin ei tarvi ostaakaan.
Tehtiin myös pieni kaupunkikävely porukalla. Guilinissa on VAIN 1,5 miljoonaa asukasta, joten ilmankos tämä tuntuu ihan kotoisalta pikkukaupungilta. Vähän ehkä Nokiaa isompi. Kaupungin läpi virtaa joki, lisäksi on kaivettu pari järveä lisää. Puistoja ja kukkaloistoa riittää. Kaunis kaupunki. Riittää myös hikeä! Lämmintä Forecan mukaan 31, mutta taitaa olla alakanttiin. Onneksi hotellissa on uima-allas ja syöksyttiin heti uimaan, kun päästiin hotelliin. Pettymys oli ainoastaan se, että siellä sai uida ilman uimalakkia. Me kun oltais ehdottomasti haluttu laittaa ne päähän, kun kerran ostettiin.
Hotelli on muutenkin aika hulppea Sheraton Guilin. Tämän blogin innokkaimmalle lukijalle eli Nupulle tiedoksi, ettei todellakaan mikään äitin läävähotelli. Aulallakin on korkeutta kuin Pyynikin näkötornilla, on maisemahissit (kuten elokuvassa Liekehtivä torni), pehmustetut sängynpäädyt ja vessassa peräti kaksi vessapaperitelinettä. Molemmissa myös paperia. Pienenä miinuksena todella likainen kokolattiamatto.
Syömään mentiin Tripadvisorista löytämääni intialaiseen ravintolaan nimeltä Kali Mirch. Kysyin oppaalta sattuuko tietämään paikkaa ja sanoi "Tiedän, älkää menkö". Mutta mitäpä me uskottaisiin ja mentiin tietty. Uhmaikä. Tutulla viiden hengen porukalla syötiin mm. butter chickeniä, lamb currya ja naan-leipiä. Hyvää oli. Siis kaikki muu paitsi yksi riiviö (= lapsi), joka aluksi kaatoi jumalattoman pamauksen saattelemana tuolin, myöhemmin SEISOI kahteen kertaan pöydällä. Vanhemmat vetivät tyytyväisinä ruokaa. Ei vaan ymmärrä...
Illan päätteeksi käytiin kuvaamassa tekojärven rannalle rakennettuja pagodeja eli Auringon pagodia ja Kuun pagodia. Täällä kyllä ostaan käyttää valoja, jos missä. Ja sitten se vasta kummallisuus nähtiin: yksi hotelli (ei tosin meidän) muuttui vesiputoukseksi. Sen katolta pudotettiin epäilemättä tuhansia litroja vettä musiikin tahdissa. Ihmeellistä. Kiitos vinkistä Taisto!
Pari tuntia bussissa vei meidät Guiliniin. Ensin "pakkopullana" helmimyymälä, jossa nähtiin nauruhermoja kutkuttava muotinäytös. Kauniit kiinalaisnaiset keikistelivöt siihen malliin, että oli ehkä tarkoitus herättää miehet ja etenkin miesten ostohimot. Ei tehonnut onneksi Petriin. Moni kyllä osti korviksia ja kaulakoruja, eikä hinta ollut ollenkaan paha. Mutta kun ei käytä, niin ei tarvi ostaakaan.Tehtiin myös pieni kaupunkikävely porukalla. Guilinissa on VAIN 1,5 miljoonaa asukasta, joten ilmankos tämä tuntuu ihan kotoisalta pikkukaupungilta. Vähän ehkä Nokiaa isompi. Kaupungin läpi virtaa joki, lisäksi on kaivettu pari järveä lisää. Puistoja ja kukkaloistoa riittää. Kaunis kaupunki. Riittää myös hikeä! Lämmintä Forecan mukaan 31, mutta taitaa olla alakanttiin. Onneksi hotellissa on uima-allas ja syöksyttiin heti uimaan, kun päästiin hotelliin. Pettymys oli ainoastaan se, että siellä sai uida ilman uimalakkia. Me kun oltais ehdottomasti haluttu laittaa ne päähän, kun kerran ostettiin. 
Syömään mentiin Tripadvisorista löytämääni intialaiseen ravintolaan nimeltä Kali Mirch. Kysyin oppaalta sattuuko tietämään paikkaa ja sanoi "Tiedän, älkää menkö". Mutta mitäpä me uskottaisiin ja mentiin tietty. Uhmaikä. Tutulla viiden hengen porukalla syötiin mm. butter chickeniä, lamb currya ja naan-leipiä. Hyvää oli. Siis kaikki muu paitsi yksi riiviö (= lapsi), joka aluksi kaatoi jumalattoman pamauksen saattelemana tuolin, myöhemmin SEISOI kahteen kertaan pöydällä. Vanhemmat vetivät tyytyväisinä ruokaa. Ei vaan ymmärrä...
Ruuan jälkeen kierreltiin kävelykatua, jossa oli kauppaa kaupan vieressä. Väkeä oli kuin helluntaiepistolassa ja musiikki soi niin, että pää meinasi seota. Monessa baarissa paikalliset karaoke-kuningattaret lauloivat korviavihlovan kovaa, mutta syy jäi hieman epäselväksi. Jos tarkoitus oli houkutella väkeä sisään, niin vaikutus oli täysin päinvastainen. Täällä myös karaoke on pop. Jos viimeisenä iltana vetäisisi Sata salamaa. Kyllä niillä varmaan se on.
Illan päätteeksi käytiin kuvaamassa tekojärven rannalle rakennettuja pagodeja eli Auringon pagodia ja Kuun pagodia. Täällä kyllä ostaan käyttää valoja, jos missä. Ja sitten se vasta kummallisuus nähtiin: yksi hotelli (ei tosin meidän) muuttui vesiputoukseksi. Sen katolta pudotettiin epäilemättä tuhansia litroja vettä musiikin tahdissa. Ihmeellistä. Kiitos vinkistä Taisto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti